ARVO-VAI PELKOJOHTAJUUTTA

On hyvä pyhä ja satelee hiukan vettä, joten kirjoitin seuraavan tekstin ja lähetin sen Hämeen Sanomat mielipidepalstalle. Julkaisen sen nyt tässäkin, paperiversioissahan se ei välttämättä läpäise sensuuria ja onhan siinä kirjoitusvirheitäkin.

ARVO-VAI PELKOJOHTAJUUTTA

Hämeenlinnan kaupunki hakee johtajuutta.
Kaupungin hallinnossa hehkutetaan hyvästä arjesta, unohdetaan hyvä pyhä ja siinä samassa ei nähdä kokonaisutta.
Tänä vuonna kaupunki sammutti katuvalonsa ja antoi luonnonvalon hoitaa tehtävänsä. Siitä asiasta äitiyi osa kaupunkilaisia valittamaan, luontoihmisiä, kun ovat ja mielellään kertovan Hämeenlinnan vahvuudeksi ”lähellä luontoa”. Nuo valittajat nauravat jänikselle, kun jänis pakoon juostessaan hakee lähimmän pensaan pistää päänsä pensaaseen ja tuntee olevansa turvassa. Sama asia on noilla luonnonvalon antamaan suojaan tyytymättömillä, he kuvittelevat olevansa turvassa, kun katuvalo loistaa. Mahtaako olla näyttöä, että pahanteko , tai pelon aiheuttaminen olisi vähentynyt katuvalojen alla, joka tapauksessa pelkoon tuo katuvalo vaikuttanee samalla tavoin kuin pensaaseen päänsä työntävälle jänikselle pensaan antama suoja.
Kaupungin johtajisto nyt ilmoittaa, että jatkossa ei tällaisia säästötoimenpiteitä tehdä, niin paljon on valituksia asiasta tullut, eikä se sinänsä sovikaan kaupungin luontoystävälliseen ”lähellä luontoa” sloganiin. Samoin tuo johtajisto ja luonnonvalon antamaan turvaan tyytymättömät ilmoittavat että säästö oli minimaalisen pieni, vain noin 70 000 euroa vuodessa.
Tässä vaiheessa nousee esiin arvojohtajuus. Millaisilla arvoilla Hämeenlinnan kaupunkia johdetaan, kuluneilla sloganeilla ”kaupungissa asuu hyvä arki” ”lähellä luontoa” jne. vai teoilla? 70 000 euroa pidetään pienenä summana panostukseen nähden.
Mikäli kaupungista löytyisi todellista arvojohtajuutta kaupungin johto ilmoittaisi kaupunkilaisille, että opetelkaa liikkumaan luonnossa ja huomatkaa kuinka pienellä panostuksella voimme auttaa apua tarvitsevia, tuo 70 000 euroa on monelle avun tarvitsijalle suuri summa. Esimerkkinä voidaan ottaa Koivikkokotisäätiö, tai vanhusten ja sairaiden hoito, uskon , että noilla sektoreilla 70 000 euroa on iso raha. Asioiden hoito on arvojohtamista.
Mikäli noin pienellä eleellä, kuin valojen sammuttamisella lyhyeksi aikaa hämärään aikaan, saadaan aikaiseksi noin suuri säästö pitäisi katuvaloja, valosaastetta vähentää entisestään ja käyttää raha oman ja muiden sivistämiseen, joka ei maksa mitään, jos antaa säästetyn summan hyväntekeväisyyteen.

Tulevaisuudessa näemme Sarien arvot, nyt näyttää siltä, että arvot ovat hiukan kateissa.

Antti Sulonen

4 kommenttia artikkeliin “ARVO-VAI PELKOJOHTAJUUTTA”
  1. Lauri Kivimäki sanoo:

    Mulle ei oikein blogi aukea. kaupunkiahan pitäisi johtaa taloudelliseen nousuun. Jos ylistetään luontoarvoja ne eivät veronmaksajia kuntaan tuo . Lisäksi saa käsityksen, etteivät Sarit ole juuri oman kuntansa ulkopuolella vierailleet. Samanlaisia luontoarvoja löytyy ympäri Suomen, on puistoa, vesistöä. lenkkipolkua yms. Virallinen kaupunkipuisto on vain nimike. Tuon pelkojohtamisen ymmärrän paremmin. Ainakin itse pelkään, että kunnan talouden alamäki jatkuu. Jos kesäyönä joudun kadulle menemään otan lampun mukaan. Se on tosi, ettei 70000 eurolla kovin montaa kohdetta auteta, tonnilla sinne ja tonnilla tänne ei juuri herran huonetta rakenneta.

    • Antti Sulonen sanoo:

      Saattaa hyvinkin olla, että blogi ei kaikille aukene. Ilmeisesti siitä on Lauri saanut väärän käsityksen. En kirjoittanut siitä onko Sarit käyneet oman kuntansa ulkopuolella, en myöskään kirjoittanut mistään kaupunkipuistosta. Tarkoitukseni oli tuoda esille luonto, johon kuuluu aika ajoittain kesähämärää ja ajoittain jopa ns. pimeä aikakausi ja silloin ollaan lähellä luontoa, kun sitä ei keinovaloilla valaista.
      70 000 euroa on edelleen suuri raha jossain ja pienestäkin rahasta on hyötyä riippuen kohteesta. Tarkoittiko lauri vastineessaan, että lisää katuvalaistusta ”olemattomasta” säästöstä huolimatta, vaikka hän lampulla pärjääkin?

      • Lauri Kivimäki sanoo:

        Tarkoitin, että en juuri koskaan ole katuvalaistukseen kiinnittänyt huomiota. joillekin se on elämää suurempi asia. Sama pätee puistojen hoitoon, lenkkipolkujen hiekottamiseen yms kunnan hoitamaan (tai hoitamatta jättäneeseen) asiaan. Tuosta kesähämärästä, ihmisen silmä tottuu yllättävän hyvin jollei säntää suoraan valaistuista sisätiloista metsään vaan hetken totuttelee. Tietysti pyöräilijöitä ja mopoilijoita harmittaa teiden ja katujen surkea kunto /kuoppa kuopan perään ja kaiken maailman railoja. Yleensä polkupyörän lamput ovat varsin tehottomia ja usein vauhdit liian kovat.. Auttavatko katuvalot näiden näkemiseen se on eri juttu.

        • Antti Sulonen sanoo:

          Niinhän se on, että elämää suurempi asia on tuo katuvalaistus. Itselleni se nyt ei varsinaisesti ole elämää suurempi, mutta pidän katuvalaistusta monesti ylimitoitettuna, niin määrällisesti kuin ajallisestikin. Monesti se on myöskin ns. ilmastonmuutostakin ajatellen, ainakin luontoa ajatellen ja kaupungin turhien taloudellisten kulujen kannalta helpoimpia vähennettäviä kuluja.
          Kesähämärä ei ole ainoa mihinkä ihmisen silmä tottuu, luonnossa ihmisen silmä tottuu näkemään ns. täysin pimeässäkin.

css.php